Se on sitten taas se aika vuodesta kun kaupoissa soi joululaulut, apteekin ikkunassa on lanteitaan ketkutteleva joulupukki ja joka puolelta tursuaa ties mitä krääsää. Ja kaikki on punaista! Tämä aika on niin rasittavaa kun "juhla" nimeltä joulu on vallannut koko kaupungin ja varmaan maankin. Ei siinä mitään, joulu on sinällään mukava kun on loma ja voi viettää aikaa ystävien kanssa, mutta miksi, oi miksi!, se on niin kaupallista nykyään? Ensimmäiset joulutavarat bongasin jo lokakuun alussa. Eikö joulu tule vasta joulukuussa?

 Ja se joululahjojen osto. Viksu ihminen hoiti sen asian jo marraskuussa, mutta sitten me minnapetterit jotka ostavat vähäiset joululahjat vasta joulukuun 20. päivä. Itse kuulun näihin, ja lisäksi vielä niihin, jotka eivät osaa säästää rahojaan lahjoja varten. Olen siis tuhlannut kahdessa päivässä omasta mielestäni huolestuttavan paljon rahaa. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

 Käsittelenpä vielä aiheen nimeltä joululaulut. Voi elämä kun niitä pitää soittaa joka helvetin puljussa kuukausia ennen joulua. Kaikki ne ovat vieläpä niin tekopirteitä ja idioottimaisia.

Nyt täytyy lopettaa, mutta jatkan aiheesta vielä, sillä ärsyttää.

Huoh, mikä päivä. No siis alku meni hyvin, kuten edellisestä tekstistä voisi päätellä. Mutta. Kun koulupäivä loppui, oli tarkoituksenani suunnata kaupungille ostamaan housut. Väärin. Eksyin eläinkauppaan, ostin tarpeettomia asioita ja meinasin myöhästyä bussista. No, ehdin siihen MUTTA. Se oli täynnä ala-asteikäisiä tenavia, joista jokainen oli vallannut yhden penkkiparin. Aaargh! Siis miksi, oi miksi, ei voi mennä istumaan sen kaverin viereen vaan pitää huudella bussin toisesta päästä et hei mennäänks meille vai oisko parempi jos oltais vaik miiapetterin luona??? Ei jummarra. No, kotiin päästyäni huomasin ilokseni, ettei kotona ollut muita. Mikä tekee tästä omituisen on se, että siskollani on koeviikko ja kaiken järjen mukaan hänen, tai edes hänen koiransa, pitäisi olla kotona. No, käytin kallista tekstariliittymäni puheaikaa soittaakseni tälle ja vastaus: "Oon mummolassa, pitää mennä moi". Epäreilua, miksei minua voitu odottaa?! No, sitten käperryin mukavasti nojatuoliin ja aloin lukemaan. Hercule Poirot, mikä suloinen pikku mies! Sain kirjan loppuun ja sitten istuin tuolilla ainakin tunnin. Päätin että ei helvetti, en voi istua tässä koko loppupäivää, joten avasin koneen ja tein itselleni purtavaa. Sitten juutuin koneelle ja löysin meheviä juttuja joita aloin lukemaan innolla. Sitten, kesken loistavan selostuksen naapurin kyylääjästä äiti tuli kotiin. Luulin sitä ensin isäksi, ja huusin että sen pitää ruokkia koirat. No, sanomattakin selvää että äiti ei sitä tee. Sitten se meni nukkumaan ja minun piti sammuttaa musiikki tai käyttää kuulokkeita. Valitsin sammuttamisen, koska koneella on epämukavat kuulokkeet.

Ja nyt en jaksa enää kirjoittaa, olkaa kiitollisia ettette joudu kuuntelemaan tätä vuodatusta enempää. Have a nice night.