Viime aikoina olen havainnut musiikin lisääntyvän elämässäni. Olen paitsi elvyttänyt pianonsoittotaitojani, myös lisännyt bändejä tietokoneelleni ja mp3:lleni(ystävien kesken Mr. Bean) ja alkanut miettiä lyriikoita ja löytänyt loistavia, suorastaan nerokkaita piiloviestejä. Olen tykästynyt synkeään, psykedeeliseen musiikkiin jota voi kuunnella missä tahansa. Jos minut laitettaisiin kuvaamaan musiikkigenrejäni (ja niistä lempibändejäni), niitä olisivat esimerkiksi punk (The Clash, Patti Smith), psykedeelinen rock (Pink Floyd), progressiivinen rock (Velvet Underground) ja suomalainen rock (Ismo Alanko etc). Rockin tahdissa heilun, juu. Oikeastaan on omituista, sillä en ole aina ollut rockihmisiä eikä minua varmaan ulkonäön puolesta luokiteltaisi sellaiseksi. Mutta niin sitä sisin ja uloin kerros ovat erilaisia.

Olen huomannut, että näinä "yön pimeinä tunteina" persoonani vaihtuu, ja tähän aikaan kirjoitetut tekstit ovat tavallaan omituisempia kuin valoisan ajan vastaavat. Määrittele omituinen kuitenkin ja niin edelleen. Jatkan aiheesta myöhemmin.